Categories ArchivesYleinen

Olen saanut tutustua työn puolesta useisiin uusmaalaisiin maatiloihin tänä ja viime vuonna. Monella tilalla syyskynnöt alkavat olla historiaa tai ainakin vähenemään päin. Viljelijät eivät halua haaskata aikaa ja rahaa (= polttoainetta) tarpeettomaan kyntämiseen. Kevytmuokkaus tai suorakylvö kiinnostavat enemmän. Suorakylvömenetelmässä siemenet kylvetään muokkaamattomaan maahan. Mäntsälässä maata viljelevä Petri Kauppinen kuvasi maanmuokkauksen mennyttä aikaa tähän tapaan: ”1980-luvulla melkein kaikki pellot kynnettiin. Maita revittiin märkinä ja jäisinä, ja pellot olivat syksyisin sateen armoilla.” Peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääntymisestä on iloa ilmastonmuutoksen kanssa kamppailevalle ympäristölle. Maan eroosion hidastuessa ravinteet pysyvät pellossa eivätkä huuhtoudu vesistöihin leviä ruokkimaan. Syyskylvöisten kasvien ja ns. kerääjäkasvien viljely vahvistavat talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja maan mururakennetta. Viljan sekaan kylvetty kerääjäkasvi (esim. italianraiheinä tai valkoapila) kerää maasta ylimääräiset ravinteet, jotka pääkasvilta ovat jääneet hyödyntämättä. ...

Elokuisena iltana suunnistin Nuuksion järviylängölle katsomaan, miten tutuksi tulleelle metsäpurolle oli käynyt kuumana ja kuivana kesänä. Purolaaksoon laskeutuessani korviin kuului vain haavan lehtien havina. Veden solina oli vaiennut. Ei puro sentään kokonaan ollut kuivunut, mutta onnettoman vähissä vesi oli. Pohjan soraikot ja kivet olivat paljastuneet veden alta. Rantatörmät nousivat jyrkkinä ja alastomina. Puiden juurakot haukkoivat ilmaa tyhjän päälle jääneinä. Oli kuin elämä olisi paennut uomasta veden mukana. Ehkä se silti sinnitteli jossain, ihmissilmältä piilossa. Muutos viimetalvisten tulvien aikaisiin näkymiin oli dramaattinen. Etelä-Suomessa purot on luokiteltu uhanalaisiksi taikka silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi. Ilmastonmuutos ajaa ne entistä ahtaammalle. Haittavaikutukset tuntuvat niin veden määrässä kuin laadussakin. Ilmaston lämmetessä talvisateet lisääntyvät ja kesän rankkasateet muuttuvat rajummiksi. Alkutalvesta purot voivat tulvia yli äyräiden ja kuivua loppukesästä pohjia ...

Itsenäisyyspäivän tulva Espoon Velskolassa Uusmaalaisessakin maisemassa on perinteisen Suomi-kuvan häivähdys tasavallan satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Lämpötila aavistuksen nollan alapuolella, metsissä ja pelloilla ohuelti lunta. Korkealla kalliolla kaiken nähneet kelomännyt ojentelevat oksiaan. Kahdentoista laulujoutsenen jonomuodostelma etenee toitotellen sinisellä taivaalla. Kanahaukkakoiras kiitää lihaksikas rintakehä uhmakkaasti eteen työntyneenä aukean yli. Kuusikon hämyssä vilahtaa äänettömästi pakeneva kauris. Kaksi päivää myöhemmin kirpeä valkeus on vaihtunut pimeyteen ja loskaan, jatkumoksi ennätyssateiselle syksylle. Säätieteilijät ennustavat viidettä perättäistä lauhaa jäätalvea. ”Onko 100-vuotias Suomi kestävän kehityksen tiellä?” kysyy Suomen ympäristökeskus ympäristöhallinnon verkkosivuilla. Taipaleella on otettu sekä edistys- että taka-askelia. Teollisuuden suuria yksittäisiä päästölähteitä on saatu puhdistettua, mutta maa- ja metsätalouden hajakuormitus on yhä haaste. Maailmanlaajuisista ympäristöongelmista ilmastonmuutos ravistelee lintukotoamme rajuimmin. Ympäristötietoa on karttunut valtavasti, mutta kaikkitietävyys on harhaluulo. Esimerkiksi kemikaalien ...

Nykysuomalaisen vuodenkierrossa leiriytyminen kalavesien ääreen, riista- ja marjamaiden rauhaan tahtoo jäädä parhaimmillaankin pikavisiitiksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Viikko toisessa todellisuudessa, alkulintujen hallitsemassa äänimaisemassa, jättää vahvan muistijäljen koko loppuvuodeksi. Lauantaina 26. elokuuta vietetään Suomen luonnon päivää. Ehtisiköhän silloin maastoon, kotipihaa pitemmälle? Kierto on yksi digi-Suomenkin avainkäsitteistä; kiertotalous on vahvistunut vaivihkaa megatrendiksi, johon törmää kaikkialla. Suomen ympäristökeskus julkaisi alkukesästä kiertotalousteemaisen Suomen ympäristön tila 2017 -tietopaketin. Sen mukaan kiertotalous voi korvata lineaarisen (suoraviivaisen) talousjärjestelmän, joka on nojannut neitseellisten materiaalien kerskakulutukseen ja niiden huolettomaan hylkäämiseen jätteinä käytön jälkeen. Kiertotalousyhteiskunnassa kertakäyttö on kirosana. Roskasta on tullut uusioraaka-ainetta, jota ei kirjaimellisesti kannata heittää pois. Kierrättämisen edellytyksenä on, että tavaroista ja tuotteista tehdään taas kestäviä ja korjauskelpoisia. Perinteet kunniaan! Suomessa syntyvistä yhdyskuntajätteistä päätyy sekajätteenä kaatopaikoille ...

Kalliojyrkänteen laelta avautuu järviylänkömaisema kohti länttä ja kevättä. Vastahakoisesti laskevan auringon kirkkaus on häikäisevää, mutta erotan alapuolisella rantaluhdalla varovaista liikettä. Kurkipari. Valtavat linnut yrittävät maastoutua huomaamattomiksi kivettymällä hetkeksi paikoilleen jokaisen askeleen jälkeen. Askel – pysähdys – askel – pysähdys… Muutamia viikkoja myöhemmin kuljen hiljaista metsäpolkua. Sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan suurten kuusten juurilla, mutta kaivattu lämpöaalto antaa yhä odottaa itseään. Vain punarinnan säveltapailu rikkoo hiljaisuuden jotenkin elottoman tuntuisessa metsässä. Hakkuiden harvapuustoiseksi avartamalla kalliomäellä palokärki koputtelee puunrunkoa, kieroon kasvanutta haavan kuikeloa. Kärkeä kiikaroidessani samaan kuvaan ja samaan puuhun lehahtaa harmaapäätikka. Mitä nyt? Tulija kiertää rungon toiselle puolelle, missä näyttääkin olevan tikankolo. Samassa sieltä työntyy ulos toinen harmaapäätikka, joka lennähtää välittömästi matkoihinsa. Puoliso sujahtaa pesäkolon suojiin. Haudontavuoron vaihto. Palokärki kapuaa ylemmäs, kajauttaa ilmoille kevätkuikutuksen ...