Itsenäisyyspäivän tulva Espoon Velskolassa
Uusmaalaisessakin maisemassa on perinteisen Suomi-kuvan häivähdys tasavallan satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Lämpötila aavistuksen nollan alapuolella, metsissä ja pelloilla ohuelti lunta. Korkealla kalliolla kaiken nähneet kelomännyt ojentelevat oksiaan. Kahdentoista laulujoutsenen jonomuodostelma etenee toitotellen sinisellä taivaalla. Kanahaukkakoiras kiitää lihaksikas rintakehä uhmakkaasti eteen työntyneenä aukean yli. Kuusikon hämyssä vilahtaa äänettömästi pakeneva kauris.
Kaksi päivää myöhemmin kirpeä valkeus on vaihtunut pimeyteen ja loskaan, jatkumoksi ennätyssateiselle syksylle. Säätieteilijät ennustavat viidettä perättäistä lauhaa jäätalvea.
”Onko 100-vuotias Suomi kestävän kehityksen tiellä?” kysyy Suomen ympäristökeskus ympäristöhallinnon verkkosivuilla. Taipaleella on otettu sekä edistys- että taka-askelia. Teollisuuden suuria yksittäisiä päästölähteitä on saatu puhdistettua, mutta maa- ja metsätalouden hajakuormitus on yhä haaste. Maailmanlaajuisista ympäristöongelmista ilmastonmuutos ravistelee lintukotoamme rajuimmin.
Ympäristötietoa on karttunut valtavasti, mutta kaikkitietävyys on harhaluulo. Esimerkiksi kemikaalien yhteis- ja pitkäaikaisvaikutuksia tunnemme puutteellisesti. Ympäristölle haitallisten tukienkin kehityksestä ja seurauksista olemme liikaa arvailujen varassa.
Varmaksi luultua tietoa kyseenalaistetaan, ja hyvä niin. Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus julkistivat alkusyksystä yhteistutkimuksensa tulokset, joiden mukaan metsäojitukset voivat aiheuttaa yllättäviä ja pitkäaikaisia muutoksia ravinteiden huuhtoutumisessa alapuolisiin vesistöihin. Typpi- ja fosforipitoisuudet ojitettujen soiden valumavesissä olivat sitä suuremmat, mitä enemmän ojituksista oli kulunut aikaa.
Tutkijat arvioivat ravinnepitoisuuksien nousun syyksi ojitusten käynnistämän turpeen maatumisen. Pitkälle maatunut turve on altis eroosiolle, virtaavan veden kulutukselle. Maatumisen myötä ravinteita myös vapautuu helppoliukoiseen muotoon. Osaltaan kyse voi olla ilmastonmuutoksen ja ojitusten huuhtoumia lisäävästä yhteisvaikutuksesta.
Mullistavat tulokset valumavesien ravinnepitoisuuksien jatkuvasta kasvusta merkitsevät tutkimuksen tekijöiden mukaan sitä, että tähänastiset arviot metsätalouden vesistökuormituksesta tulee kertoa ainakin kahdella. Vaarana on, että vesistöjemme tila heikkenee puoli vuosisataa sitten kaivettujen suo-ojien vuoksi.
Tämänkin tutkimuksen todistusarvo on ehditty saattaa kyseenalaiseksi. Saatuja tutkimustuloksia ei kuitenkaan pysty kumoamaan retoriikalla tai sillä perusteella, että ne ovat joillekin epämieluisia. Tieteellinen kritiikki edellyttää tutkimusmenetelmien ja -olosuhteiden puolueetonta läpivalaisua sekä kokeiden ja analyysien toistamista.
Ympäristövaikutusten arviointi ei saa olla arvailua tai toiveajattelua, olivatpa taloudelliset taikka poliittiset intressit kuinka suuria hyvänsä.
Pekka Karppinen, viestintäyrittäjä ja vapaa journalisti, Klanga Oy