Elokuisena iltana suunnistin Nuuksion järviylängölle katsomaan, miten tutuksi tulleelle metsäpurolle oli käynyt kuumana ja kuivana kesänä. Purolaaksoon laskeutuessani korviin kuului vain haavan lehtien havina. Veden solina oli vaiennut.
Ei puro sentään kokonaan ollut kuivunut, mutta onnettoman vähissä vesi oli. Pohjan soraikot ja kivet olivat paljastuneet veden alta. Rantatörmät nousivat jyrkkinä ja alastomina. Puiden juurakot haukkoivat ilmaa tyhjän päälle jääneinä.
Oli kuin elämä olisi paennut uomasta veden mukana. Ehkä se silti sinnitteli jossain, ihmissilmältä piilossa. Muutos viimetalvisten tulvien aikaisiin näkymiin oli dramaattinen.
Etelä-Suomessa purot on luokiteltu uhanalaisiksi taikka silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi. Ilmastonmuutos ajaa ne entistä ahtaammalle. Haittavaikutukset tuntuvat niin veden määrässä kuin laadussakin.
Ilmaston lämmetessä talvisateet lisääntyvät ja kesän rankkasateet muuttuvat rajummiksi. Alkutalvesta purot voivat tulvia yli äyräiden ja kuivua loppukesästä pohjia myöten.
Voimistuva valunta huuhtoo vesistöihin ravinteita, taudinaiheuttajia ja haitallisia aineita. Eroosio kuluttaa rantatörmiä, jotka uhkaavat sortua. Hellejaksojen aikana pienvedet ja niiden eliöt kärsivät lämpötilastressistä.
Pohdinta ilmastonmuutoksen vaikutuksista lempibiotooppiini johdatti minut Ilmasto-opas.fi -verkkosivustolle. Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus ja Aalto-yliopisto (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus) ovat rakentaneet mahtavan foorumin tutkitulle ilmastotiedolle.
Oppaan sisällöntuottajiksi on kutsuttu kaikki suomalaiset tutkimuslaitokset ja asiantuntijaorganisaatiot. Lukijalle tarjotaan faktoihin perustuva kokonaiskuva sirpaletiedon ja mielikuvien sijaan. Päivittyvä sivusto todistaa yhteistyön voiman ja on hieno esimerkki suurta yleisöä palvelevasta viestintähankkeesta.
Pekka Karppinen, viestintäyrittäjä, Klanga Oy