Velskolan Pitkäjärvi, Espoo, joulukuussa 2016.
Liikenteen melu kiirii metsien ja peltojen poikki Velskolan Pitkäjärven rantaan. Metsän sisällä se muuttuu vaimeaksi taustakohinaksi. On niin hiljaista, että voisi kuulla neulasen putoavan maahan.
Yritysvastuun viestinnässä joulu tarkoittaa hetkellistä hiljentymistä ennen vuosiraportoinnin sesongin alkamista. On aika punnita menneen vuoden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä kestävän kehityksen näkökulmasta. Voimmeko raportoida onnistumisista, vai täytyykö tehdä tiliä myös saavuttamattomista tavoitteista? Vaikka toiminta olisi sujunut voittopuolisesti vastuullisissa merkeissä, saattaa saavutuksista viestiminen tuottaa silti tuskaa. Miten raportointia voisi kehittää ja uudistaa, ja ennen kaikkea: kuuleeko kukaan? Vastaako huutoomme vain kaiku?
Yksi vuoden 2016 hartaimmin odotetuista viestinnällisistä ulostuloista oli lauluntekijä Bob Dylanin kommentti hänelle myönnetystä kirjallisuuden Nobelin palkinnosta. Taiteilija ei kommentoinut uutista päiväkausiin sanallakaan, eikä edes vastannut Ruotsin akatemian epätoivoisiin soittoyrityksiin. Suuri yleisö reagoi suuren taiteilijan vaitonaisuuteen vaihtelevasti: toiset paheksuivat, toiset riemastuivat. Yhtä kaikki, yhden miehen vaikenemisesta seurasi hirveä haloo. Kun nobelistiksi julistamisesta oli kulunut yli kaksi viikkoa, artisti viimein antautui brittilehden haastateltavaksi. ”Sitä on vaikea uskoa”, hän lausui osakseen tulleesta kunniasta. Eipä juuri muuta.
Tapaus osoittaa, kuinka helposti julkisuuden valokeila heilahtaa pääasioista sivuseikkoihin. Dylanin tekstien kirjallisesta arvosta ei niihin perehtymätön osaa sanoa juuta eikä jaata, mutta siitä, kuinka ihmisen tulisi käyttäytyä, voi jokaisella olla mielipide. Julkisuusruletin armoton sattumanvaraisuus askarruttaa myös yritysvastuun raportoijia. Onko pienistä, vaikutuksiltaan mitättömistä epäonnistumisista ihan pakko kertoa, jos ne uhkaavat vaarantaa koko yhtiön maineen? Avoimuus lienee kestävin ratkaisu, vaikka siitä tulisikin hetkellisesti alaston ja haavoittuvainen olo. Erehtyminen on inhimillistä, mutta sen salaaminen anteeksiantamatonta.
Hämärän hetki alkutalven autiudessa. Jäistä olomuotoaan vielä vierastavan veden tukahtunut parahdus uimalaiturin kupeessa. Kesä kauan sitten.
Pekka Karppinen, viestintäyrittäjä, Klanga Oy