Elämän virta.
Silloin tällöin törmää näkemyksiin, joiden mukaan vastuullisuus on lähinnä kaunis kulissi raadolliselle liiketoiminnalle. Helsingin terveysasemien johtaja Olli Huuskonen viittasi vastuullisuuteen määritellessään lehtihaastattelussa yksityisten terveydenhuoltoyritysten perimmäisiä motiiveja: ”Yrityksen ainoa tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen. Se mitä jää viivan alle, on lopulta ainoa, mikä ratkaisee. Tätä voi yrittää kuorruttaa ’potilaan parhaaksi’ -puheella ja yhteiskuntavastuulla.” (Helsingin Sanomat 10. 1. 2017)
Taloudellisen voiton tavoittelu ei kuitenkaan liene itsessään vastuutonta, vaan ratkaisevia ovat voitontavoittelussa käytetyt keinot ja yritystoiminnan vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. Jos saalistetaan pikavoittoja ihmisoikeuksia polkemalla ja ympäristöä turmelemalla, tai kätketään varoja veroparatiiseihin, ollaan tietysti vastuuttomalla tiellä. Sitten on niitä yrityksiä, jotka kulkevat vakaasti ja päämäärätietoisesti kohti omia kestävän kehityksen tavoitteitaan. Niille vastuullisuus ei tarkoita ympäripyöreitä korulauseita vaan mitattavia tuloksia, jotka voivat liittyä energiankulutukseen, päästöihin, veroihin tai työturvallisuuteen. Vastuullisille yrityksille pitkän aikavälin kannattavuus muodostaa perustan toiminnan jatkuvuudelle ja kehittämiselle.
Ylipäänsä yritysten jaottelu hyviin ja pahoihin, vastuullisiin ja vastuuttomiin, on ideologisesti värittynyttä ja elämälle vierasta – liian helppoa. Täytynee kuitenkin hyväksyä tosiasiana, että yritysten väittämiin omasta vastuullisuudestaan suhtaudutaan kriittisesti. Tämä taas voi johtaa ylivarovaisuuteen vastuuviestinnässä. Julkisuuteen tullaan vasta sitten, kun asiat ovat hanskassa sataprosenttisesti, jos silloinkaan. Pelko viher- tai vastuupesusyytöksistä ajaakin yrityksiä vastuupiilotteluun. Vastuullisuudesta tulee ahdistavaa täydellisyyden tavoittelua. Ja kun vastuulliset toimijat vaikenevat epätäydellisyyden pelossa, vastuuttomat juhlivat.
Metsäpuro syöksyy kirkkaana ja pulppuilevana lumen valaisemaan kuusikkoon Nuuksion järviylängöllä. Puron sukeltaessa alavirrassa hangen alle avautuu edessä laaja metsäaukio, joka on ympäröity korkealla verkkoaidalla. Sen sisäpuolella, suojassa hirvien ja jänisten hampailta, varttuu tammen ja lehmuksen taimia. Vuosikymmenten kuluessa niistä kasvaa jalopuumetsä, Suomessa erittäin uhanalaiseksi muuttunut luontotyyppi. Kasvu on hidasta. Kiihdyttää tai piiskata sitä ei voi, ainoastaan tukea ja suojella.
Pekka Karppinen, viestintäyrittäjä, Klanga Oy