Hiipivä jättiläinen ja musta pesänpaljastaja standard

Kalliojyrkänteen laelta avautuu järviylänkömaisema kohti länttä ja kevättä. Vastahakoisesti laskevan auringon kirkkaus on häikäisevää, mutta erotan alapuolisella rantaluhdalla varovaista liikettä. Kurkipari. Valtavat linnut yrittävät maastoutua huomaamattomiksi kivettymällä hetkeksi paikoilleen jokaisen askeleen jälkeen. Askel – pysähdys – askel – pysähdys… Muutamia viikkoja myöhemmin kuljen hiljaista metsäpolkua. Sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan suurten kuusten juurilla, mutta kaivattu lämpöaalto antaa yhä odottaa itseään. Vain punarinnan säveltapailu rikkoo hiljaisuuden jotenkin elottoman tuntuisessa metsässä. Hakkuiden harvapuustoiseksi avartamalla kalliomäellä palokärki koputtelee puunrunkoa, kieroon kasvanutta haavan kuikeloa. Kärkeä kiikaroidessani samaan kuvaan ja samaan puuhun lehahtaa harmaapäätikka. Mitä nyt? Tulija kiertää rungon toiselle puolelle, missä näyttääkin olevan tikankolo. Samassa sieltä työntyy ulos toinen harmaapäätikka, joka lennähtää välittömästi matkoihinsa. Puoliso sujahtaa pesäkolon suojiin. Haudontavuoron vaihto. Palokärki kapuaa ylemmäs, kajauttaa ilmoille kevätkuikutuksen ...

Continue Reading

Valoa ja propagandaa standard

Maaliskuu, valon kuu.   Pienestä metsäjärvestä laskeva puro kiemurtelee peltoaukealle ääriään myöten täynnä. Kantohanki kylpee iltapäivän auringossa. Maaliskuun päivä päivältä lisääntyvä valo ja kevätpäiväntasaus, jonka jälkeen valo juoksee pimeältä karkuun pitkälle syyskuuhun saakka. Vielä muutama viikko, kuukausi korkeintaan, ja hiljaiset peltomaisemat täyttyvät muuttolintujen äänistä. Päättyvän talven hämmentävin viestintäteko oli turvekampanja, jolla kaiketi yritettiin muokata yleistä mielipidettä suopeammaksi turpeen teolliselle hyötykäytölle. Helsingin Sanomien sisältöanalyysi (16. 3. 2017) ei ollut mairitteleva. ”Totuus jäi sivuun turvekampanjassa” ja ”Turvealan kampanja vilisee virheitä”, kuuluivat otsikot. Toimittaja Jarno Hartikainen oli käynyt kampanjan väittämät perusteellisesti läpi lukuisiin asiantuntijalähteisiin tukeutuen (joiden joukossa mainittiin myös Bioenergia ry). Allekirjoittaneelle jäi sellainen jälkimaku, että kampanjassa faktat olivat toisarvoisia tunnenostatuksen ja mielikuvien rinnalla (vaikka yhdessä mainoksessa kyllä todettiin, että ”nyt vähän uutta ...

Continue Reading

Voittosaaliin vastuukuorrutus standard

Silloin tällöin törmää näkemyksiin, joiden mukaan vastuullisuus on lähinnä kaunis kulissi raadolliselle liiketoiminnalle. Helsingin terveysasemien johtaja Olli Huuskonen viittasi vastuullisuuteen määritellessään lehtihaastattelussa yksityisten terveydenhuoltoyritysten perimmäisiä motiiveja: ”Yrityksen ainoa tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen. Se mitä jää viivan alle, on lopulta ainoa, mikä ratkaisee. Tätä voi yrittää kuorruttaa ’potilaan parhaaksi’ -puheella ja yhteiskuntavastuulla.” (Helsingin Sanomat 10. 1. 2017) Taloudellisen voiton tavoittelu ei kuitenkaan liene itsessään vastuutonta, vaan ratkaisevia ovat voitontavoittelussa käytetyt keinot ja yritystoiminnan vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. Jos saalistetaan pikavoittoja ihmisoikeuksia polkemalla ja ympäristöä turmelemalla, tai kätketään varoja veroparatiiseihin, ollaan tietysti vastuuttomalla tiellä. Sitten on niitä yrityksiä, jotka kulkevat vakaasti ja päämäärätietoisesti kohti omia kestävän kehityksen tavoitteitaan. Niille vastuullisuus ei tarkoita ympäripyöreitä korulauseita vaan mitattavia tuloksia, jotka voivat liittyä energiankulutukseen, päästöihin, ...

Continue Reading

Hiljaisuus ja huuto standard

Velskolan Pitkäjärvi, Espoo, joulukuussa 2016. Liikenteen melu kiirii metsien ja peltojen poikki Velskolan Pitkäjärven rantaan. Metsän sisällä se muuttuu vaimeaksi taustakohinaksi. On niin hiljaista, että voisi kuulla neulasen putoavan maahan. Yritysvastuun viestinnässä joulu tarkoittaa hetkellistä hiljentymistä ennen vuosiraportoinnin sesongin alkamista. On aika punnita menneen vuoden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä kestävän kehityksen näkökulmasta. Voimmeko raportoida onnistumisista, vai täytyykö tehdä tiliä myös saavuttamattomista tavoitteista? Vaikka toiminta olisi sujunut voittopuolisesti vastuullisissa merkeissä, saattaa saavutuksista viestiminen tuottaa silti tuskaa. Miten raportointia voisi kehittää ja uudistaa, ja ennen kaikkea: kuuleeko kukaan? Vastaako huutoomme vain kaiku? Yksi vuoden 2016 hartaimmin odotetuista viestinnällisistä ulostuloista oli lauluntekijä Bob Dylanin kommentti hänelle myönnetystä kirjallisuuden Nobelin palkinnosta. Taiteilija ei kommentoinut uutista päiväkausiin sanallakaan, eikä edes vastannut Ruotsin akatemian epätoivoisiin soittoyrityksiin. ...

Continue Reading

This is a unique website which will require a more modern browser to work!

Please upgrade today!